13.11
Käytiin eilen Auquaparguessa polkupyörillä. Varustauduttiin reilulla kahdella litralla vettä ja mulla kamera sekä Gopro. Hellettä kuitenkin päivisin täällä reippaasti yli 30.
Matkaa kohteeseen on 11km suuntaan. Täällä polkupyöräily on vähän jännittävää ku pääosin joutuu autojen seassa kulkemaan. Tai itseasiassa vaikuttaa siltä et se on tyyliin laitonta ajaa polkupyörällä noilla kävelykaistoilla. No, silleen kyllä ymmärrän. Ne on todella kapeat ja erittäin epätasaiset. Vähempi laitonta taas on ilmeisesti punaisia päin ajaminen. Yhdessä kohtaa kaupungin keskustassa mentiin tien yli vaikka oli vielä punaiset. Poikkeavalta kaistalta tuli vielä pollarit. Ei tässä mitään. Mut meidän takana tuli paikallisbussi. Kaahailevat yleensä melko villisti ja vievät todella hyvin tilan kaistalta. Aateltiin sit et päästetääs bussi ohi ja mentiin hetkeksi ajamaan kävelykaistalle. Siitä ne poliisit sit ei tykänny vaan alkovat hirveesti huitoon ja heristeleen sormia et pois sieltä. Jännä maa.
Kun päästiin keskustan alueelta pois tuli vähän lähiömäisempää ympäristöä. Näyttää kyl todella hienolta, vaikkakin välillä melko rähjäisiä rakennuksia. Täällä ilmeisesti toi meri-ilmastokin kohtelee melko rankasti kaikkia pintoja et pitää sekin huomioida ennen tuomitsee.
Se Auqapargue on pari vuotta sitten kärsinyt kovat vauriot yhden tornaadon aikana, ja on vieläkin aika pahasti veden vallassa ja ränsistyneessä kunnossa. Mut luonto kyllä viihtyy siellä silminnähden hyvin. Kuvailinkin aika paljon lintuja siellä, mutta myös yhtä kissaa ja paria koiraa. Näitä sessejä päästiin rapsuttelemaan ja niistä isompi vaikutti niin onnelliselta kun sai rapsuja.
Lintuja mitä tunnistettiin oli ainakin valkohaikara ja harmaa haikara. Sit oli jotain ankkoja, Tecate mainoksia (joitain sukeltaja lintuja jotka kuivatteli siipiä välillä jolloin näytti aivan Tecaten, paikallinen ärrä, mainokselta. Sit nähtiin kilppari ja jotain pikkufisuja. Puiston vartia tuli meille yhteen väliin näyttään kännykältä et oli nähnyt jonku haukan. Paikannettiin se kyllä, mut oli niin kaukana etten saanut selvää kuvaa siitä. Sit oli joku mustalintu jolla oli punanen naama, en saanu kuvaa. Mustalintu valkosella naamalla, sain kuvan..
Sit alkoikin hiljalleen hämärtymään niin kiitettiin puiston vartijaa ja poistuttiin paikalta. Nappasin paluumatkalle Gopron Timelapsen päälle ja menoks. Oli kyl hienon näkönen ku alkoi hämärtymään. Yks kämmi vaan kävi. Mentiin Oxxon ”ärrän” ohi ja tuumattiin et ei tartte lisää vettä hakea. Mulla oli kyllä loppunut mut fiilis oli ookoo. No sit keskustan pyöräily kadun jälkeen hoksasin et en jaksanut itseäni enää kunnolla käsillä kannatella ja ranteen alko tuntuun löysiltä.. Neste hukka iski ja lujaa. Meni aika nopeasti pehmeeksi olo ja tuntu ikuisuudelta et tuli paikka mistä sai nesteytystä ostettua. Eka vastaan tullut paikka, ehkä kilsan matkalta, oli apteekki. Sieltä onneks saa elektrolyytivettä. Litranen meni kirjaimellisesti kuiville ikenille.
Tästä ei enää ollu pitkästi kämpälle. Heti ekaks mentiin altaalle ja napattiin Lambruskoa ja kokista lasilliset ja pulahdus. Muuta siinä ei enää oikeen jaksanut tehdä. Iltapalat tilattiin Uber eatsiltä. Otin kaks sämpylää, oli sen verran isoja et toinen jäi aamupalaks.
Tänään aamusta sit lähdettiinkin yhdeksän aikoihin pyöräilemään. Sunnuntai on täällä yleinen pyöräily päivä ja nyt oikeesti ymmärtää et miksi. Keskustan alueella on vissiin 5km matkalta omistettu autokaistaa pelkästään kevyelle liikenteelle. Olihan se makee.. Vettä edelleenkin sama määrä ku edeltävänä päivänä, mut nyt käytiin tankkaamassa kylmää Oxxolta. Katujen varrella oli paljon kaiken laisia myyntikojuja ja puistoissa kunnon torit. Kävinkin ostaan itelle hellehatun. Kierreltiin isoin tori kokonaan läpi, mut mitään muuta ei tullu osteltua. Oxxolta tarttu myös Slushie, joka maistu aivan hirveelle lisäaineelle, ja sain aivan järkyttävän brainfreezen sillä aikaan. Tuntu hetken et mahakin ois jäätänyt.
19.11
Viikko vierähtänyt melkeen ohi. Tiistaina meillä oli ensimmäinen sukellus Cenotella. Paikka oli Kankirixche. Lähdettiin matkaan 8.30 ja mukaan osallistui Columbiasta tänne muuttanut Laura. Kouluttajana meillä toimi Ranskasta kotoisin oleva Antony. Jännästi oli yhteneväisyyksiä kun molemmat toimi sosiaalisenmedian vastaavina.
Mut joo. Tää cenote oli noin 50min matkan päässä. Paikka oli kyl mahtavan näkönen, varsinkin ku aurinko nakkas makeet valot sinne cenoten sisään. Alas pääsi näppärästi portaita pitkin. Siellä onneksi oli melko vähän porukkaa ennen meitä eli sai kohtuu rennosti kuvailla. Ekat näkymät veden alla oli kyl eeppiset!! Siellä uiskenteli pikkusia fisuja ja oli myös mahdollista nähdä joku White Lady niminen kala. On ilmeisesti sokea ja hyvin arka. Ei nähty.
Ekalla sukelluksella treenailtiin perusjuttuja läpi ennen lähdettiin seikkaileen. Ehdittiin käydä vähän vajaassa 10m syvyydessä. Kovasta haasteita tekei vain tuo neutral boyancyn yllä pito. Toki hieman gopron mukana pito häiritsi keskittymistä.
Tokalla sukelluksella käytiinki jo pidempi seikkailu. Oli muistaakseni reilu 30min ja max syvyys oli 15m tienoilla. Oli kyl mahtavan näköistä!!! En tälle sukellukselle ottanut ollenkaan Goprota kun halusin keskittyä vain näkymien ihasteluun ja itse sukellukseen. Sukellus sujui paremmin, mutta vielä tietenkin petrattavaa.
Keskiviikkona seuraava sukellus. Huonoksi onneksemme jotku Meksikolaiset AirBnB asukit oli päättänyt juhlia. Kävin kahden aikaa ilmoittamassa heille että olisivat hiljaa kun tärkeä päivä tulossa. Noh, hetken aikaa olivat mut unohtivat. Tuon lisäksi mulla oli olkapäät todella kipeänä. Eli unet jäi todella surkeaksi. Herätessä oli jo sellainen olo et tuleekohan tästä mitään… Lähdettiin pyöräilemään Diving Yucatania kohti ja olo ei kyl parantunut. Tuntu et voimat poissa. Päästään paikan päälle ja siellä Lauran mukana oli tullut hänen mies, Cesar. Esittäytymiset ja Antonylle maininta et oon todella väsynyt, mutta will see. Pysähdyttiin vielä huoltoasemalla josta otin kahvia. Matkan aikana tuntuikin et eiköhän se tästä.
Tällä kertaa tarkoituksena oli käydä kahdella Cenotella. Nämä olivatkin jo huomattavasti kauempana. Oisko reilu tunti tai lähemmäks kaks mennyt suuntaan. Suuri osa ajasta tuntui kuluvan sellaiseen offroad pätkään jota ei kyl perus sedanilla ois menny. Paikanpäällä oli taas aivan mahvavan näkönen kuoppa. Tässä oli josku aikaa sit ”katto” romahtanut eli siinä oli iso aukko ja keskeltä oli matalempaa. Olin ekana tarkistanut kamppeet ja alhaalla pulahtamassa veteen. Ihastelinkin selällä lilluen paikaa, lintuja ja lepakoita mitä sielä pörräili.
Ekana harjoitteena oli hätä ylös nousu. Laura teki ensimmäisenä ja tais olla ekalla tai tokalla yrityksellä valmis. Tässä matalin kohta oli 5m syvyydestä, josta lähdettiin yrittämään. En alkuun meinannu saada korvista paineita tasattua, mut lopen pääsin pohjaan. Eka yritys meni puihin. Tuntu etten saa potkittua itseäni oikein ylös / käytettyä BCD:tä oikein. Toka yritys samoin. Alko huippaan ja heikottaa eli keskeytin sillä erää harjotteen ja menin levähtään pinnalle. Olo ei kuitenkaan helpottanut joten totesin Antonylle et katsotaan seuraavalla cenotella josko ois parempi olo. Olo ei kuitenkaan höllänny vaan oli täysin sippi ja huono olo. Ei saanut syötyäkään. Ton olon lisäksi mulla tuli täysin ulkopuolinen olo kun en pystynyt osallistumaan ja sit ku kaikki energiat pois, myös sosiaalinen energia.
Toiselle cenootille siirryttiin ja täräytin heti tuoliin istumaan ja sanoinen ettei nyt vaan pysty! Meni hyvä tovi ennen ku jaksoin edes mennä ihasteleen tätä Cenotea. Aina ku kävi liikkeellä tuntu et lähtee viimeisetkin voimat. Sain kuitenkin sen verran taisteltua et otin joitain kuvia. Onneks kaikilla muilla meni sukellukset hyvin ja Laura ja Maija sain luvat suoritettua. Cesar oli omansa suorittanut jo 2009.
Sukellusten jälkeen oli varattu ruoat. Ei maittanut ollenkaan ja juustokakkua sain vähän maistettua. Oli ahdistavaa olla iloisen porukan ympäröimänä ja oisin vaan halunnut sänkyyn märehtiin oloa helpommaks. Antony sanoi kuitenkin ettei hätää järkätään toinen mahdollisuus, mut eihän se sillä hetkellä auttanu ku mieli ja voimat maassa.
Kun palattiin Diving Yucatanille kysyimme luvan pyörien sinne jättämiselle, kun en ois jaksanut polkea vajaa 4km matkaa takas. Varasin uberin. Kun hypättiin uberin huomasin et olin jostenkin saanut väärän osoitteen laitettua mihin ollaan menossa. Tässä kohti mulle iski paniikki ja ahdistus käyrä meni tappiin. Onneks Maija sai hoidettua osoitteen korjauksen ym ku en itse pystynyt toimimaan.
Kämpille ku päästiin nukahdin sillä aikaa kun Maija kävi hakemassa mulle särkylääkettä, kun pääkin oli kipeä.
Torstai olikin aika lepo päivä. Ei oikein kummosempia tehty, kuin käytiin syömässä. Tuli nukuttua päikkäreitäkin. Perjantaina sit lähdettiin käymään pohjoisemmassa. Käytiin yhdessä isossa sekatavara kaupassa, josta ei kummempia tarttunut matkaan. Sen jälkeen isolle ostarille Gran Plazalle. Vähän joulukorttien löytö oli mielessä, jotka löydettiinkin. Käytiin syömässä La Casa de Abuelos, eli ”isovanhempien talossa”. Oli muy bien ruokaa. Tankkauksen jälkeen lähdettiin jatkaan ostari kierrosta. Löysin itelle huipun ”joulu” t-paidan. Yritin löytää myös pumppua, kun takarengas oli mun pyörästä tyhjä. Ei löytynyt, mut onneks sain huoltsikalla laitettua ilmaa.
Nyt olis vkl aikana tarkotus jatkaa Juha puhe videota. Uskoisin saavani jollekin mallille. Ohjeina tuli ettei tartte aivan niin paljoa panostaa ku RockSolidin kuolleiden päivän videoon. Sanoin vaan että voin yrittää, mutta en anna lupauksia.
Tiistaina on sit taas uusinta yritys Avovesi sukeltajan lupien suorittamiseen ja tietty Maija tulee mukaan vuokravaruistein.