Mexico blogi, Merida

5.11 lauantai

Tänään olinkin melko varhain jo liikkeellä. Keittelin aamukahvit ennen yhdeksää ja aloin pakkailemaan ”työ”reppua päivää varten. Alkuun oli ollut pienet mahkut päästä luonnonseinä kiipeilylle ja kuvaan sitä, mut se kaatu osallistujien puutteeseen. Backuppina kuvailtiin RockSolidilla muita juttuja.

Testasin talon chilaquilles verden, joka oli erittäin maukas ja soppelin tulinen. Yhdessä kohtaa kun pidin taukoa kuvailuista, pääsin jutusteleen RS kävijän kanssa sain sunnuntain Zocalo aka Mexico City downtown reissulle tipsejä. Niitä kyl jo aika hyvin sain perjantaisella fyssari käynnillä, mut makeeta ku saa paikallisilta tipsit👌🤌🏼

Juhan kans laajennettiin mun materiaali pankkia videoiden tekoon siirtämällä dataa mun ulkoselle kovolle, mut olin unohtanut adapterin kämpille ja tietenkin keskeyty siirto. onneks suurimman osan sain siirrettyä, et pääsee Meridassa aluille hyvin ja pärjää kunnes Juha tulee mestoille taas.

10.11

Joo. Melko pitkä tauko oli taas kirjoittelussa. Yllätävästi noi mehut menee helteessä ku pääasiallinen liikkumis tapa on vaan se kävellen. Mut joo. Kävästiin sunnuntaina 6.pvä Mexico Cityn ytimessä. Mentiin Uberillä metroasemalle ja sieltä 14. pysäkki Bellas Artes, mikä on ihan kävelymatkan päässä Zocalosta.

Ensimmäisenä kun ulostauduttiin asemalta, vastaan tuli tää todella hieno puisto. Jotain marmorilaattaa jalkojen alta ja näitä todella upeita puita. Näiden puiden hienoudesta en kyl pääse yli!!! Itse Bellas Artes -museo, johon suositeltiin tutustua, oli helppo paikallistaa. Oli aivan aseman ja puiston vieressä. Sisäänpääsy oli ilmainen, mut kameralupa 30pesoo. Otin sen kun odottelin sykäyttävää taidetta.

Itse pääteokset siellä oli sellaisia valtavan kokoisia maalauksia. Ilmeisesti yhden kansantaitelija, joka oli myös Frida Kahlon kaveri. Vaikka olihan ne vaikuttavia, niin ei se oikein suurempia tunteita herättäny. Parit hienot kuvat sain ja kokemuksena hyvä. Voisin sanoa et olin enempi vaikuttunut itse rakennuksesta.

National museum of art – Munal, mestaa kans hehkutettiin paljon etukäteen. Vähän tylsä paikka taiteen puolesta. Aika paljon katolliseen kirkkoon liittyvää. Mut niissä kirkko teeman teoksissa oli kyllä makeita kehyksiä. Tämä rakennus oli kyllä sit jo todella hieno. Mutta näistä kahdesta jäi vähän taiteen puolesta väljä maku.

Mut sit Temple Major oli omaa luokkaansa näihin kahteen edelliseen verrattuna. Oli sitä rauniota, luurankoa ja mielenkiintoista historiaa. Suurimmassa osassa oli jopa myös englanniksi selitykset, joka puuttui täysin edellisistä paikoista. Omasta mielestä siistein oli tietenkin temppelin raunio ja sieltä kärme patsas. Näytteelle asetetuista sykäyttävimmät oli pääkallot ja sit sieltä kaks isoa kivistä veistettyä seinäkoristetta.

11.11.

Torstaina heräiltiinkin sitten ajoissa. Varattiin aamuksi Uber että ehditään vapaapäivän ohjelmaan, joka on…. Laitesukelluskurssi!!!! Uber lähti 9.35 kämpän edestä. Etukäteen varaus maksoi about 160pesoa. Tyyppi oli hyvin paikalla sovittuun aikaan ja oli lepponen hombre. Rupateltiinkin niitä ja näitä espanjaksi. Tyyppi kerto yhdestä paikasta missä kannattaa käydä ja kerto itse asuneen -20 lähtien Meridassa. Sitä ennen oli ollut Mexico Cityn poikia. Kehui kovasti Meridaa rauhalliseksi kehdoksi jossa ei rikollisuutta. Samat kokemukset itsellä. Tosin Coyocanissa ei tullut vastaan minkäänlaista rikollisuuteen viittaavaa. Ainut tällainen vähän sinne päin ollut kokemus oli Bellas Artesin edessä, ku joku viinalle haisevat tyyppi huomioi meidän suomeksi puhumisen ja alko yhdessä vaiheessa rupattelua pyytään puhelinta. Poistuttiin paikalta vaan.

Oltiin varattu tiistaina se sukelluskurssi ja mailissa luki et se alkaa 10.00. Oltiin paikan päällä about varttia vaille. Meitä tulikin heti vastaanottamaan tyyppi, englantia puhuen. Istuttiin toimiston äärelle ja tyyppi kysäisi et kuinka voisi auttaa meitä. Sanottiin et opeta meidät sukeltamaan, johon meidän hämmennykseksi vastaus oli että milloin teille sopisi.. Ihmeteltiin ääneen että meillähän oli varattuna aika ja näytettiin varausvahvistukset hänelle. Tieto ei ollut ilmeisesti liikkunnut, mutta päästiin etenemään asiassa 😆 Täyteltiin papereita ja katsottiin vähän opetusvideoita, noin tunnin verran, jonka jälkeen sanottiin et katsoa kämpillä loput. Sit mentiinki pukemaan märkäpukua ja valmistautumaan laitteiden käyttöönottoon, pukemiseen ja siihen ekaan sukellukseen pikkualtaassa 🤌🏼

Helle oli aika infernaalinen märkäpuvut päällä, mut onneks ei kauaa tarvinnut koheltaa laitteiden kanssa kunnes päästiin veteen. Otin tietty heti Gopron käteen ekaan sukellukseen. Oli muuten melko hämmentävän tuntuista yrittää hengityksellä säädellä syvyyttä ja sitä et pysyy jokseenkin paikallaan.. Meni vissiin vartti ja parin lisäpainon laitto, ennen pääsi jokseenkin tuntumalle. Käytiin siinä harjotteita erilaisia tilanteita varten. Esim, sukelluslasien tyhjennys vedestä kun niihin pääsee vettä. Otettiin lasit kokonaan päästä pois ja laitettiin takas. Kokeiltiin vara regulaattoria naamalle, jos pääregu postaa. Kokeiltiin antaa kaverille vararegulaattoria, jos toisella loppuu ilma. Sit kokeiltiin myös sitä et kouluttaja esitti paniikissa olevaa ja venkoili mahottomasti ja hälle piti törkätä vararegu naamaan. Viimeinen onnistu mulla vasta toisella kertaa, ku ekalla vähän hämmennyin 😂 Kaiken kaikkiaan tosi siisti kokemus! Seuraavalle päivälle olikin sit tarkoitus lähteä Cenooteille sukeltaan.

Parin-kolmen tunnin koulutuksen jälkeen olikin jo nälkä iskeny. Onneks Diving Yucatan mestan vieressä oli ruokapaikka. Ja siellä päästiin kokeileen meille mainostettua Cochinita Bibileitä. Ja olihan halpaa. Kaks annosta makso 160pesoa, kahdella pepsillä. Nakattiin tippiä ainakin 30pesoa, koska palvelu oli erittäin lämmin ja tultiin hyvästä vastaanotosta entistä paremmalle mielelle! Muuten toi tippikulttuuri on täällä, joka paikassa. Ensimmäisellä kahvin ostoreissulla en osannut antaa probinaa(tippiä) koska en tiennyt sanaa ja hämmennys 😅 Mut sen jälkeen ollaanki aina annettu vähintään 10% ja jos miellyttävä palvelu niin enempi.

Noh, Bibilit oli aivan jees. Ei nyt tajuntaa räjäyttänyt. Verrokiksi pitää jossain kohtaa käydä Juhan suosittelemssa paikassa testaan niitä. Nyt ku oli syöty, otettiin taas Uber. Yritettiin miedän kämpän läheiselle Walmartille. Katottiin Mapsista et osoite Calle 60 342 tms. Uberi apsissa oli sit mun silmien näkyvissä 342A, eli sen se täytyi olla. Kyyti tuli vartin päästä ja päästiin matkaan.

Meridassa katujen nimeäminen on äärimmäisen mystistä. Asutaan ite Calle 9:llä, tosta vierestä poikkeava katu on Calle 40. Sitä pitkin pohjoiseen seuraava Calle 7, etelään joku Calle 11b.. siis wtf. Ei parillisia numeroita ja väliin jotain B katuja. Calle 9:ä pari korttelia eteenpäin on Calle 60. Tästä aasin sillasta päästäänkin siihen et aloin ihmetteleen Uberin kyydissä et näyttää vähän et mennään kauemmas. Katsoin apista karttaa ja siltä se vaikuttikin.. Se Calle 60 342A oli melkeen 4km päässä siitä Walmartista mihin haluttiin 😂

Onni onnettomuudessa, tää osoite mihin oltiin menossa oli keskustassa ja sen lähellä oli paikka mistä saa vuokrattua polkupyöriä.. Käppäiltiin siis sinne. Paikka oli tyyliin jonkun kotona oleva vuokraamo, mut ihan käypiä pyöriä ja hyvään hintaan. 1100pesoa kuukaudeksi! Suomessa et saa ku parhaimmillaan päiväksi. Toki nää ei ole uusia polkupyöriä, mut ajaa todellakin asiansa. Ainut mutka matkaan oli et paikka otti vaan käteistä, mut Cajeroita(pankkiautomaatti) oli onneks lähellä useampia..

Jouduttiin käymään kolmet automaatit läpi, koska niistä oli rahat loppu. Se vaikuttanee olevan melko yleistä et menee tyhjäksi, mut lähes aina on joku löydetty mistä saa.. Mut rahat saatiin, ne vaihtoi omistajaa ja me saatiin pyörät, kypärineen ja lukkoineen mukaan.

Toi Meridan keskustan pääkatu oli kyllä tosi kiva ajella pyörällä. Muutenkin tuli vähän niinku vapauden tunne ku pääsee paljon liikkumaan tässä helteessä siten et ees vähän ilmavirta jäähdyttää. Ton lisäksi säästetään varmasti kuukaudessa Uber rahoista toi vuokran määrä.

Illan ohjelma olikin sit kämpille pääsyn jälkeen opiskelua opetusvideoita katsellen ja tenttejä tehden. Kymmenen jälkeen yritin vielä sitkutella, mut ei enää pysynyt hereillä niin pistettiin nukkumaan, et jaksaa nousta aamulla 7.00. Lähtö Cenoteille ois 8.30 Diving Yucatanin edestä. Sinne on about 15min pyöräily matka.

Nukuin itse aika kehnosti yön. Mut Maijalla meni vielä heikommin. Ilmeisesti sukellus harjoituksien yhteydessä silmään menneestä vedestä oli päässyt joku bakteeri meneen. Silmät oli kutissu koko yön ja oli kyl huomattavasti turvonneet. Laitettiin sit viesti sille kurssin vetäjälle et voitaisiinko siirtää, joka onneksi sopi oikein hyvin. Mullekki tää siirto passas, ku meinas olla melko väsy. Aamutoimeksi lähettiin hakemaan allergialääkkeitä. Apteekissa ne löikin antibioottitippoja kouraan. Myöhemmin hain sit Walmartilta antihistamiineja, ku aiemmin saaduilla tipoilla ei se kutina helpottunut.

Sain myös otettua pakollisen datan siirto sekä akkujenlataus projektin. Sen päälle pääsin editoimaan ottamiani kuvia. Niitä olikin käsittelemättä Coyoacanista sekä meidän päivä retkestä Zocaloon. Editoin Zocalon kuvat alta ja muut jätin myöhemmälle. Parit kuvat Meridastakin on tullut otettua.

Tää mun blogi polveilee hieman, mut kuvaa hyvin myös mun ajatuksen kulkua 😆 Korostuu vielä sillä ku jäänyt parina päivänä kirjoittamatta. Mut tuolla Mexico Cityssä en oikeen saanut sellaista rauhallista paikkaa keskittyä. Kämpät oli tosi pikkusia ja sit jos meni muualle, sitä populaa ja melua oli ympärillä paljon.

8.pvä Juha kyseli Dia De Los Muertos videon perään. Olin aloittanut valmistelun kyllä, mut en ollut oikeen aiemmin saanut aikaiseksi hyvää työn edistämistä. Olin työn aloittanut jo sillä et pääpiirteittäin pätkät jo katsottuna ja resoluutio valittuna 1080×1920. Valititsin tuon resoluution, et se sopii myös Youtubeen sekä koska materiaalit oli kuvattu vakaan. Värikorjailuja sain tehdä melkoisesti, vaihtelevan valaistuksen ansiosta. Tein minuutin mittaista videota niin valitsin klippien pituudeksi mukavan tiiviiksi, about 2sec, jotta videossa pysyisi tempo kivana ja mielenkiinto yllä. Parit pidemmät kohdat toki jätin. Värikorjailujen jälkeen nakkasin Premiereen vielä säätölayerin päälle ja pistin pikaisen LUT:in missä tuli passelin näköiset säädöt. Toki oisin saanut nämä itsekkin säädeltyä, mutta valmis asetus on valmis.

Parit kokeilu rendaukset ja valmis iPadille Lumafusioniin musiikin lisäystä varten. Se löytykin perinteiseen tapaan melko nopeasti. Valmis versio Juhalle, Isaakille (tuttavallisesti Iisakki) sekä Paolle. Juhalta tuli melko nopeasti hyväksyvä vastaus ja toteamus ettei lyhempää tartte tehdä ja et toi on just hyvä. Samaa mieltä oli Iisakki sekä Pao.

Nyt tuntuu siltä et tähän postaukseen on paljolti tullut kirjoiteltua eli lisäilen vielä kuvat!!

Muchas grasias ja terkkuja tutuille!