On sitä yritetty aloittaa 5.12
Huhheijaa ku taas vyörähtäny tovi.. Eniten tottumista täällä vaatii tää jokapäiväinen helle. Käväistiin hallilla porukalla kun Juha saapui Meridaan. Siis se hallihan ihan tajuttoman kokoinen. Mutta vielä toistaiseksi se on halli, jossa ei minkään sortin ilmastointia ja auringon esteenä on kivasti lämpöä välittävä peltikatto. Siinä kuvaillessa mulle tuli niin kuuma että tuli kylmä. Yleensä tuota reaktiota oon kokenut vain saunassa. Onneks hellitti kun ryysti 0,5l nestettä ja siirtyi ulkopuolelle jossa oli edes jonkinlainen tuulenvire. Mulle otti toi helle ihan kunnon päälle ku olin aivan piipussa vielä seuraavanakin päivänä.
Sit lähdettinkin käväiseen cenotella. Tämä mihin mentiin oli jo ennastaan tuttu NyaYah. Mitään sukelluslaitteita ei kuitenkaan varattu vaan. Siellä olikin jo muuta porukkaa perille saapuessa. Aikataulu millä saavuttiin oli valon kannalta parhaasta mennyt jo ohi, mutta onneks se ei poista paikan eeppisyyttä! Kovia tyyppejä nää kyl on kiipeileen ku siellä luonnon seinillä menivät, osa ylös asti. Ja nättiähän se oli vaikka epäonnistu ku pääsi pulahtaan.
Käytiin tarinointia ottamassa nauhalle Paseo 60 ostoskeskuksessa. Oiskohan ollut torstai. Mulla oli kaikki kalusto mukana eli nyt Sonyllä tykitettiin kuvaa gimbaalin varresta.
Jotain hämmentävää tuolloin Paseo 60 ostarin kuvausten materiaalille on tapahtunut. Ei tunnu löytyvän mistään!! Pitää vielä koota johonkin yhteen paikkaan kaikki tiedostot ja käydä läpi päivämäärillä, pidetään peukkuja et löytyisi.
Yks hetki lennolla Cancunista New Yorkin kentälle summaa aika hyvin hallitsevan olotilan Yucatanin niemellä. Meidän edessä oli Mexicolainen perhe, jonka nuorimmainen totesi ennen laskua ”I’m not ready for the coldness”. New Yorkissa oli about -2C. Sillä hetkellä kun astuin koneesta raikkaaseen ilmaan tuntui kuin olisin herännyt. Hiaton paita oli just täydellinen. Se Meksikolainen perhe puki kiireellä toppavarusteita päällensä.
Viimeisellä viikolla ennen lähtöä Meridasta viimeistelin kouluhommia että pystyy loppuajan ottamaan rennosti. Viimeinen kuukausi nimittäin meni mentaalisesti vähän raskaasti kun Työllisyysrahasto ilmoitti joulukuun alussa etten saakaan enää 16.11 jälkeen mitään tukea. Eli niin opintotuki jäi saamatta 17.11-31.12.2022 kuin opintolaina marras- sekä joulukuulta. Tämän lisäksi huomasin joulukuun aluilla et jotain on nyt opintopisteissäkin häikkää. 15 op jää vajaaksi. Ryhdyin hetimiten selvittään mitä voisin suorittaa Meksikosta käsin. Sainkin pikaisesti vastauksen heti ennen joululomien alkua, kurssista joka oli mielestäni ”no brainer”, että ”ei onnistu enää tänä vuonna, palataan 9.1 jälkeen.”. Kiva.. Täytyy kuitenkin ymmärtää että tällainen ulkomaille näyttöjen selvittäminen ei ole aivan yhtä suorasukaista kuin koulussa kasvotusten asian läpikäynti.. Joka tapauksessa nämä kaikki asiat, helteen lisäksi, vei voimia ja painoi mieltä takaraivossa. Olin käytännössä sieltä joulukuun alusta ”odotustilassa”. Ne jotka tietää mitä tarkoitan, tunnistaa tilan.
Pääaineen opinnot kuitenkin viimeistelin ja lähetin näyttötyöt opettajalle, joskaan nyt ei vielä arviointa saanut. Pystyin siis jollain tasolla jäämään ”lomalle”, työharjoittelu hommiakaan kun ei enää jäljelle jääneelle vuodelle ollut. Ennen Meridasta poistumista käväistiin ohjattu kierros Chizen Itzassa, oli eeppisen oloinen paikka, joskin olisi toivonut että kierrokselle olisi suotu enemmän aikaa kuin 1h 45min. Seuraavana päivänä 18.12 matkattiin bussilla Tulumiin.
Tulumissa vuokrattiin pyörät, käytiin siellä katsoon Maya raunioita sekä snorklaileen kilppareiden kanssa. Tulumissa oltiin kolme yötä. Tulumin jälkeen Playa de Carmenin kautta Cozumeliin. Siellä oltiin kaksi yötä. Vuokrattiin Jeeppi, kierrettiin saari ympäri pariin kertaan ja käytiin snorklaileen meressä.
Viimeisenä mentiin Cancuniin. Siellä meillä oli kyllä varmasti paras AirBnB paikka. Omistaja oli vanhempi leski rouva Consuela, joka oli todella symppis. Nakkas meidät autollaan muutamaan paikkaan että säästytään kävelyltä, auttoi varaamaan Joulu aterian yhdestä ravintolasta, teki joka aamulle aamupalaa ja keitti kahvia. Kokoajan kuitenkin Meridasta lähdön jälkeen mulla oli jännityspäänsärky pahentunut. Cancunissa se oli jo migreeni pisteessä, eikä siellä oikeen jaksanut mitään enää tehdä. Saatiin kuitenkin se jouluateria syötyä ja käytiin tutustumassa yhteen isoon puistoon. No kelitkään eivät enää olleet hyvät. Kaksi viimeistä päivää satoi vettä.
Kun tuli paluu päivä suomeen, Consuela vei ensin yhdelle hierojalle/kiropraktikolle jossa hoidatettiin vielä kroppa ennen paluu matkaa. Otettiin 2h hieronnat ja siihen päälle kiropraktikko. Helpotti mun pääsärkyihin about 6h ajaksi. Tän jälkeen Consuela vei meidät vielä bussi asemalle, josta sitten päästiin lentokentälle. Matka tuli aikalailla torkuttua kehnosti. Samalla kun aikavyöhykkeet muuttuivat, matkattiin yli 14h, jäi minulla yhdet aamulääkkeetkin ottamatta. Mutta kotiin päästiin ja nyt pääsee kertailemaan huippuja hetkiä ja muistoja reissulta. Nyt voin sanoa että on käyty Karibian merellä ja nähty sekä koettu Meksikoa!